Koulukisat

Alkaa taas vahvistua se fiilis, et kouluratsastus ei oo mun juttu. Tai ei kouluratsastuksessa mitään vikaa oo, mutta nää koulukisat. Ensinnäkin, melkein aina kun aloittaa kouluradan, tuntuu et kaikki hallintalaitteet katoaa tai vähintäänkin menettää puolet tehostaan. Joskus ei toimi jarru, joskus kaasu ja joskus ei kumpikaan. Tästä seuraa tietenkin epätasainen muoto ja etupainoisuus. Ja se et mä jäädyn ja yritän vaan töniä Vallua oikeeseen suuntaan. Kaunista ja harmonista varmasti.

Toinen juttu on se, et tää on arvostelulaji. En nyt tarkota että oltais menty jotenkin megahienosti ja ansaittu paremmat pisteet tai että mua muutenkaan oltais arvosteltu epäoikeudenmukaisesti. MUTTA tuomareilla on lähes aina jonkinlainen naama- tai nimikerroin, varmasti myös ihan huomaamattaan. Esimerkiksi joku silmää miellyttävä ratsukko saa tasaisesti kutosta, ei-silmää miellyttävä yhtä hyvin suoritetuista liikkeistä 5,5 -> lopputuloksessa on suuri ero. Lisäksi tuomarointi menee helposti siihen, että kaikesta annetaan tasaisesti vitosta ja kutosta tarkemmin miettimättä. Mä ainakin haluaisin hyvistä suorituksista selkeästi paremman numeron, kuin niistä huonoista! Ja ehkä oon vaan mielensäpahoittajatyyppiä, mutta tuomareiden loppukommentit ei aina oo kovin kannustavia. Esimerkiksi jos ainut kommentti on "muoto ei riittävä", jää vähän sellanen fiilis että jaa, kiva.

Ja tää on vaan mun oma tän hetkinen näkemys koulukilpailuista. Estekisoissa ei jää paljon tulkinnan varaa, jos hevonen pysähtyy tai puomi putoaa. Siinä on vaikea syyttää ketään muuta kuin itseään (vaikka on hevonenkin valitettavasti aika suosittu syntipukki).

Ja meillehän kävi tällä kertaa niin, että kaasu oli hukassa ja aivot jäässä. K.N. specialista ihan järkyttävä (+ idiootti radanunohdus) 58% ja A-merkistä ihan ok 55%.

Jaa, ehkä mä nyt vaan keskityn tsemppaamaan huomisiin estekisoihin. Jos ei sekään onnistu, alan ehkä.. vikeltäjäks?