Oon innoissani!

Tänään saatiin vihdoin varattua kaverin kans kesäretki Dubliniin ja liput South Park -festareille! Oli jo vähän niinkun aikakin, kun festarit on viikon päästä ja maanantaina lähdetään Irlantiin. Onneks ollaan aina ajoissa. Mutta nyt on järkkäilyt hoidettu, ja oon niiiin innoissani! Kesäkuusta tulee pelkkää parhautta!!

Odotan ehkä eniten näiden näkemistä, varsinkin Skid Row'n! Maailman cooleinta ♥

Muutenkin oon tänään hoitanut kaikkia juttuja mitä olis pitäny tehdä kauan sitten, sekä siivonnut ja leiponut lauantain yo-juhlia varten. Huomenna on sit taas ihan hullu kiire tehdä aamutallia, hoitaa hepat, mennä juhlaharjotuksiin, siivota loppuun ja valmistella kaikki juhlia varten. 24h ei riitä mulle!

Kaiken sähläyksen jälkeen kävin vielä illalla ratsastamassa Vallun. Arvasin, että se tulis raastamaan mun hermoja, kun menin niin myöhään. Jos siis meen iltaruokinnan aikaan tai jälkeen, Vallulla on niin kiire syömään, että se haluis vaan juosta. Nyt kuitenkin keskityin siihen, että ratsastan vaan jalalla vaikka se kuinka juoksis, ja aina kun se meinas jyrätä, tein siirtymisiä ja väistöjä. Tottakai se oli kiireinen, mutta nyt tuntui jo melkein että sain siihen jotain järkeä. Vielä kun opittais kisoissakin keskittymään! Olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen ja mun motivaatio Vallunkin kanssa alkaa palautua.

Valoisat illat yksin heppojen kanssa on vaan niin rentouttavaa. ♥

Hubertus Horse Show!

 Noniin, nyt kun oon purkanut kaiken negatiivisen ajattelun (näennäisesti ainakin :D), täytyy kyllä jälleen hehkuttaa meidän maailman mahtavinta seuraa, Vaasan Hubertusta!

Järjestettiin siis tänään tallilla Vaasan - Vasa Hubertus Horse Show ja meidän uuden hienon maneesin avajaiset. Ohjelmassa oli mm. Sophian & Zebben upea kür, junnujen viestivillittelyä ja mun ja Tinan korkeushyppelyä. Carre käyttäytyi todella edustavasti ja hyppäs superhienosti! Hypättiin ilman pudotuksia/kieltoja 80cm->130cm asti, ja sitten päätin jättää leikin kesken. Tina ja Lilloni on kuitenkin meitä paljon rohkeampia ja osaavampia, ja ne hyppäskin muistaakseni 140cm asti! Aika hurjaa.
Olin kuitenkin ihan supertyytyväinen Carreen ♥ Ja itteeni, koska vieläkin isoja esteitä, varsinkin oksereita, lähestyessä tulee typeriä flashbackeja esteen sekaan hyppäämisestä. Kuitenkin hyppääminen on maailman kivointa ja C kuljettaa mut esteiden yli, vaikka sähläänkin aivan hulluna. Paras C.

Ja ehkä hienointa tässä tapahtumassa oli meidän seuran aina yhtä huikee yhteishenki. Kaikki on kavereita keskenään ja kannustaa toisiaan. Meidän seura on myös todella päättäväinen. Kaikista ihan hulluistakin vaikeuksista huolimatta ollaan saatu yhteistyöllä uusi, hieno maneesi pystyyn ja oon niin ylpeä siitä. Joidenkin ihmisten työpanos tän eteen on ollu ihan käsittämätön, niille ihmisille todellakin nostan hattua.

LONG LIVE VAASAN HUBERTUS! ♥

Päivitystä

Vihdoin kaivoin motivaatiota taas kirjoitella tänne. Muutamat kisat tälle keväälle on jo käyty molempien ratsujen kanssa. Carren kanssa kausi on alkanut yllättävänkin hyvin, Vallun kanssa taas niinsanotusti päin helvettiä (anteeksi).

Pietarsaaren vappukisoissa 100cm luokka oli täyttä pelleilyä, Carre kuskas mua ihan 6-0 ja rata päättyi viimeiselle esteelle, josta ei muka päästy yli millään. Mua ärsytti ihan järkyttävän paljon ja lähdin seuraavalle 110cm radalle ajatuksella, että nyt mä vaan oikeesti ratsastan. Aluksi tunsin, että C yrittää taas pelleillä mun kanssa. Tällä kertaa päätin kuitenkin ratsastaa ja päästiinkin siihen oikeeseen fiilikseen - C kuljetti mut radan läpi puhtaasti ja sijoituttiin kolmansiksi. Olin niiiin iloinen!!

 

 

Viikko sitten oltiin Ylistarossa perinteisissä nahanpolttokisoissa. Vallu oli hullu jo ysikympin verkassa, mutta hyppäs innokkaasti. Tunsin kuitenkin, että jos se päättääkin olla hyppäämättä niin mulla ei oo mitään mahdollisuuksia. Ja ei ollutkaan, kiellettiin ulos toiselta esteeltä. Hyppäsin verkassa vielä, ja V hyppäs niinkuin ei mitään. What. The. F***.

Carre oli enemmänkin hidas metrin verkassa, mutta yhtäkkiä tuli villiksi ja alkoi hyppiä ja potkia kaikkia päin. Sain kuitenkin sen eteenpäin ja oli taas ihan okei. Radan ensimmäiselle esteelle tuli maailman tyhmin kielto, tulin aivan väärään paikkaan ja käytännössä pysäytin C:n esteen eteen. ONNEKSI Carre on niin kiltti, että seuraavalla kerralla hyppäs. Loppurata sujuikin sitten ongelmitta. Kympissä sama meininki jatkui, Carre oli ihan huippu! Tehtiin nollarata, mutta olin niin pihalla=hidas, ettei ylletty sijotuksiin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen Cartsaan! ♥

Ja Valmont. On ollut treeneissä todella hyvä ratsastaa, mutta mitä tapahtuukaan kun mennään kouluaitojen sisäpuolelle? Hallintalaitteet katoaa täysin.
Yritin siis eilen Ylistarossa ratsastaa K.N. Specialin Vallun kanssa. Lämpöä oli siinä aamulla reilu 25 astetta, verkkasin melkein tunnin hullulla Vallulla yrittäen saada avut läpi. Onnistuin jotenkin. Menin radalle, tuomari antoi lähtömerkin ja Vallu syöksähti laukkaan. Tein niin monta siirtymistä kuin uskoin ehtiväni ja aloitin radan hevosella, johon mulla ei ollut mitään kontrollia ja joka juoksi kuin katujyrä. Radan aikana ajattelin itkenkö vai keskeytänkö. En tehnyt kumpaakaan, vaan yritin kuitenkin ratsastaa radan läpi. Ja joo, kyllä me hyväksytty tulos saatiin, 56,800%. En tiedä koska viimeksi on niin paljon ottanut päähän, KOULURATA. Huonoimmat pisteet pariin vuoteen. Miks mä en koskaan opi? Montako vuotta tarvitaan että a) opin ratsastamaan kisoissa ja b) hevoseni oppii käyttäytymään kisoissa? Oon niin pettynyt itteeni ja hevoseeni, että en tiedä kehtaanko/jaksanko enää mennä nolaamaan meitä molempia kouluradoille.