#opistolaiffii

Ypäjä Aino ja kouluvälinäyttö.

Melkein puoli vuotta Ypäjällä on takana, ja enää kolme viikkoa työssäoppimisjakson alkuun. Viime viikot opistolla on olleet aika kiireisiä, mutta myös ihan mukavia ja mielenkiintoisia. Ollaan saatu omat opetusryhmät, järkätty keskiviikkokisoja, suoritettu näyttöjä, seurattu valmennuksia ja käyty kouluakin siinä sivussa. Opisto alkaa viikko viikolta tuntua myös yhä enemmän kodilta. Ongelma alkaakin olla siinä, että opistolta ei jaksais lähteä Vaasaan, mutta Vaasasta ei jaksais lähteä Ypikselle. Kaikista suurin kynnys on silloin, kun tietää että talliviikko alkaa. Ei siinä vielä mitään, että on liikkeessä aamukuudesta iltaseitsemään, mutta kun päivät täyttää stressillä ja käskytyksellä, on mental breakdown lähellä varmasti itse kullakin. No, ainakin opitaan työskentelemään paineen alla...

Suurimmaksi osaksi opistolla opiskelu on kuitenkin ihan jees. Mietin vain, kuinka suureksi kynnys opistolle palaamiseen kasvaa työssäopin aikana.. Mutta mahdollisuuksiahan on monia.

Syksy 2014

Havahduin tässä vuoden vaihtumisen jälkeen siihen, että syksy ihan oikeesti meni jo. Sen oon siis viettänyt suurimmaksi osaksi paikkakunnalla Ypäjä. Ja vaikka syksy on aina syksy, tällä kertaa se tuntui kuluvan jollain pikakelauksella tutustuen uusiin ihmisiin, hevosiin ja paikkoihin. Siitä huolimatta, että elämä Ypäjällä ei ole (ainakaan mun) unelmien täyttymys, niin on mulla ollut hauskaakin ja kyllä hevosista ja ratsastuksesta oppii aina uutta.

Ypäjä Yö

Toki viime syksyyn mahtui paljon muutakin kuin Ypäjää, kuten Vaasaa ja Vallua sekä mun ihania ystäviä. Syksyn aikana oon myös huomannut, että ehkä mä kuitenkin aika paljon tykkään Vaasasta. Ja hevosista, Ehkä muutamista ihmisistäkin.